nynifesto

For us, feminism means hope:
It means action against patriarchy,
a shared resistance against norms
and solidarity towards all oppressed and ignored.
For us, feminism is a process of learning about ourselves, our positions in the world and about connections we hold towards other humans and beings.
It’s about learning to recognise our challenges as well as our privileges.
It means we are never complete, always many, always partial and continuously undone by others.

Mission: Feminist curatorial practice
We think of feminist curating as a way to position ourselves in the art field and in the society; by calling ourselves feminist curators, we remind ourselves of a job to be done—of a need to move forward until a truly equal (art) world is reached.
We want to find joy in killing joy.
We take seriously the so called soft and feminine values, and aim for a practice that takes off from them, making their true power visible to the world.
What interests us most in curating is the curatorial.
By this we mean the research that critically examines the act of curating itself—the practices, traditions, structures and conventions behind staging exhibitions.
As curators we find it important to truly listen to and care about people, things and situations we work with. For us curating takes place in spaces between. Above all, it is about mediation and making things public.
Instead of just describing and criticising situations, we want to do things.

Vision:
We see borders as something we can move, break, liquify and occupy—we see them not only as dividers but also as possibilities to connect.
We want to question the norms that bind us and redefine the concepts, notions and ideals that exclude us.
We argue for an understanding of gender as a free expression of the self—not as something that restricts or holds one back.

Like ecofeminist writer Donna Haraway wrote in 1988, we are:
“(—) arguing for politics and epistemologies of location, positioning and situating, where partiality and not universality is the condition of being heard to make rational knowledge claims. — arguing for the view from a body, always a complex, contradictory, structuring, and structured body, versus the view from above, from nowhere, from simplicity. “

Hanna & Selina

29th of March, 2017

Meille feminismi tarkoittaa toivoa:
Se on patriarkaatin vastustamista
Jaettua vastarintaa normeja kohtaan
Solidaarisuutta sorrettuja ja tukahdutettuja kohtaan.
Meille feminismi on oppimista: itsestämme, omasta paikastamme maailmassa sekä suhteestamme toisiin olentoihin.
Feminismi opettaa meitä huomaamaan omat haasteemme ja omat etuoikeutemme.
Se tarkoittaa sitä, että emme koskaan ole valmiita vaan aina moninaisia, ikuisesti osittaisia ja puolueellisia, ja toistuvasti purettavissa osiin toistemme toimesta.

Tehtävä: Feministinen kuratoriaalinen käytäntö
Meille feministinen kuratointi on tapa positioida/sijoittaa itsemme taiteen kentälle ja yhteiskuntaan. Määritämme itsemme feministisiksi kuraattoreiksi muistutaaksemme itseämme työstä, joka meillä on tehtävänä: tarpeesta siirtyä eteenpäin, kohti aidosti tasa-arvoista (taide)maailmaa.
Haluamme löytää iloa ilon pilaamisesta.
Otamme tosissamme niin kutsutut pehmeät ja feminiiniset arvot ja tähtäämme toimintaan joka nousee näistä arvoista, tehden niiden todellisen voiman näkyväksi.

Kuratoinnissa meitä kiinnostaa kuratoriaalisuus, jolla tarkoitamme kuratoinnin käytäntöjä ja perinteitä – näyttämistä, esilleasettamista, luokittelua ja lavastamista – kriittisesti tarkastelevaa tutkimusta.
Kuraattoreina kiinnitämme huomiota kuuntelemiseen ja välittämiseen—siihen että asioilla, olennoilla ja tilanteilla on väliä. Meille kuratointi tapahtuu kaiken tämän välimaastossa; se on ennen kaikkea asioiden julkiseksi tekemistä ja välittämistä.
Pelkän kritisoinnin lisäksi haluamme myös tehdä.

Tulevaisuuden näkymät:
Rajat eivät ole pelkästään jakajia, vaan myös mahdollisuuksia kohtaamiselle ja yhdistymiselle. Ne ovat liikuteltavissa, murrettavissa ja haltuunotettavissa.
Jokaisella on mahdollisuus tehdä omat rajanvetonsa, sekä mahdollisuus keskustella niistä, pyyhkiä ja vetää ne uudelleen.
Haluamme kyseenalaistaa normit, jotka sitovat meitä ja uudelleenmäärittää ne käsitteet, jotka sulkevat meidät ulkopuolelleen.
Sen sijaan, että sukupuoli olisi jotain, joka estää ja tukahduttaa, haluamme sen olevan mahdollisuus vapaaseen itseilmaisuun.

Kuten ekofeministi-kirjoittaja Donna Haraway sanoi 1988, mekin haluamme:
“– paikan, asemoitumisen ja sijoittumisen politiikkaa ja epistemologiaa (tietoteoriaa), jossa universaaliuden sijaan osittaisuus ja puolueellisuus on se kuulluksi tulemisen asema/paikka, josta voi tehdä järkeviä väittämiä ja vaatimuksia. — ylhäältä katsovan, paikattoman ja siksi yksinkertaisen näkökulman sijasta haluamme näkökulman, joka lähtee kehosta ja on siksi aina monimutkainen, ristiriitainen, rakentuva ja rakennettu kokonaisuus.”

Hanna & Selina

29. maaliskuuta, 2017